Jos aika menisi kuin viini pulloon niin minusta tuntuisi että tämä kaikki ei ole turhanpäiväistä nytkytystä, mutta piru vieköön eihän se näin helppoa ole. Apuvälineitä niin sihtaamiseen kuin elämänhallintaankin, niin nettikaupasta kuin lähikaupastakin, ja ai niin…”oliko kanta-asiakaskorttia…?” Mooses, sanon minä jo kelkasta pudonnut. Eilen kaikki oli parasta tukkurin tuomana, ja tänään tuntuu kuin pitäisi olla naapuripitäjän maatalousyrittäjän mainosmies… valitapa tästä nyt sitten oikein, puhumattakaan hevi-tiskistä; tältä tämä on tuntunut, se joka kilpailun voittaa saa prinsessan tai prinssin ja puoli valtakuntaa. Kaikesta huolimatta talven ensimmäiset mateet ovat vain muistona ihanasta tapaamisesta…suola, mustapippuri, tirskaus sitruunaa ja hellä lämmitys herkkään tilaan. Kukkakaali, porkkana, fenkoli ja muista! … ”ihan kuin ystävien meeting”. Minä en voi sille mitään, olen kaavoihin kangistunut vanhan koulukunnan jäänne, vermuttikastike…siinä se talven ensimmäinen made lepää ja minä rietas elostelija syön sen. Tämä ilta, ai niin kello näyttää jo 02.47 ja tajuan että uuden alku on parempi termi kuin myöhäisilta. Olen suhteellisen onnellisessa olotilassa, katselen yöteeveen laadukasta ihmissuhdedraamaa ja mietin miksi olen yksin ja nautin tästä hetkestä. Katselen tyhjää lautasta ja rasvaisten huulien tatuoimaa viinilasia ja tunnen huonoa omaatuntoa-ainoastaan minuutin tai kaksi. Tämä on minun hetkeni, hieno siirtyminen uuteen…