Lokit tanssii, varikset laulaa ja kukkiihan se perunakin syksyn kynnyksellä. Keväällä pilkahtanut toivonkipinä jostakin muutoksesta, ajautui karikolle alkumetreillä kuin paljon puhuttu mutta toteuttajaa vailla oleva Vänmannin saaren tornitalo. Siis mistäkö toivonkipinästä tämä turhautunut, väsynyt ja asioiden lannoitukseen kyllästynyt maataloustuotteita rakastava yösyöjä oikein nyt kitisee…? Jos voisin kertoa tämän jutun juonen yksinkertaisesti ja yhtä nopeasti kuin miten nuo uima-asussa kaupungilla elävät auringonpalvojat syksyn tullen muuttuvat sulkeutuneiksi kerrospukeutujoiksi loputtomine kuorineen, vaihtaisin hommia ja siinä uusien hommien ohessa alkaisin kirjoittamaan ruokablogia. Olen joka kevät täynnä sitä odottavaa, uuden elämän tuntua mutta lopputulos on ollut kuin pidemmän iloluontoisen nestepaaston jälkitunnelmat; hikoiluttaa, janottaa, entinen tyttöystävä on vain soiton päässä ja pikaruoka on kuningas. Ihanainen nainen, siis seuralaiseni, ihan ystävälliseen ja diplomaattiseen tapaansa ohimennen muistuttaa ”taitaa nälkä viedä kyvyn ajatella järkevästi”..siis kauniisti vihjasi että kerran päivässä on ihmisen hyvä tankata. Kello on noin 02.47, ja on aika tutkailla mitä saa aikaan sheikkaava ajatus, syksyn sienet ja muuten vain heikunkei. Tattimuhennos ja paistettu sorsanrinta, ja jotenkin vain tuohon lasiin lorahtanut, tammitynnyrissä nuoruutensa viettänyt chardonnay…ajatella kuinka tylsää – chardonnayta. Tiedän ettei se ole trendikästä ja ajan hengen mukaista, mutta niin se vain on; toiset asiat ne pysyy ja paranoo, sanoi mies joka jäi sadasosan kultaisesta ja käveli metsään. Siitä muutoksen tunteesta sitä aloitettiin ja siihen täytyy yrittää lopettaa. Se kumma uusiutumisen tunne on ihanan polttavaa ihan kuin ensitreffit silloin joskus kun päänahkaa peitti upea ducktails, ja farmarihousun takataskussa oli niin iso kampa että nykyisen lupakäytännön mukaan sille täytyisi olla valviran ja parin muun instanssin myöntämä aseenkantolupa-tyyppinen paperi. No ne kyseiset treffit olivat täynnä uuden odotusta mutta lopputulos – kesäaika sinkkuna poikaporukalla rymytessä. Kello näyttää 04.12 ja se tietoisuus että aina ei tarvitse uusiutua ja keksiä jotain elämää suurempaa selvitäkseen eteenpäin, tuntuu juuri nyt hyvältä. Ehkäpä se odottaminen, jännittäminen ja pieni outo mieliala itsessään onkin useasti upeampaa kuin itse lopputulos. Siinäpä se, tänään näin ja huomenna toisin. Hyvää yötä.