Housut märkänä uutistulvasta

8.9.2010

 Voihan käpristyvä mänty, totesin tässä mennä päivänä aamuyön pikkutunteina kun heräsin siihen että housujeni etumus oli märkä ja ajatus ihan pihalla. Aikani sadatellessani ja miettiessäni ikääni ja sen tuomia ongelmia, näin lattialla kumollaan olevan viinilasin, jolloin asiatilanteen yhtälö alkoi avautua. Hieman tammen antamaa vaniljaa, melonia ja lempeää savuisuutta…niinpä niin. Näin kokemuksen syvällä rintaäänellä suosittelen, että ns.viinien analysointi ja tallennettujen Frasier-jaksojen yhdistelmä yhdistettynä työpäivään joka sisältää syntymälaiskalle myönteistä energiaa,joka yleensä aiheuttaa silmäluomien alaspäin laskua, ei ole kuiville housuille paras mahdollinen vaihtoehto. Se miksi tämä kyseinen tilanne tuli juuri nyt eläväisenä mieleen, sai alkunsa nauttimastani tammitetusta espanjalaisesta chardonnaysta. Kello on n. 02.32 ja seuralaiseni on jälleen erittäin innostunut minun viisaista ajatuksistani. Ihana yhdistelmä savustettua Tilsit-juustoa ja reilu kulaus pullotettua espanjaa, ja raikas tuulahdus suolatusta fenkolista, olo kuin Las Palmasin rannalla. Ajatustani on kutkuttanut koko illan ajan uutistarjonta ja miten se meille esitetään. Esimerkiksi jos eräs suomalainen pankkialalla toimiva ”nalle” pelastaa veneestä tippuneen koiran; se on ykkösuutinen. Mitäpä sitä rivejä tuhlaamaan jos toisaalla on hukkunut muutama kymmenentuhatta ihmistä ja taas toisaalla lapsia kuolee nälkään, tai seksin harjoittamisesta kivitetään julkisesti hengiltä, ja muutenkin tuntuu että rakkaus on synneistä suurin. Voi meitä raukkoja, miten voimme selvitä tästä kaikesta ilman että asioita ei ole luokiteltu sairaudeksi….eipä muuta kuin otetaan taas. Olin ihan unohtaa, ”nallen” pelastama koira voi tietojen mukaan olosuhteisiin nähden hyvin. Ihan ilmoitusluonteisesti myös tiedotamme : ”Lämpöaalto yllätti Suomen, ohjeet miten selviät piknikillä”. Kello näyttää lukemaa 03.28. Tyhjä juustolautanen sekä seuralaiseni hieman vihjailevat kommentit tympääntymisestä minun ajatuksenkulkuuni, siis suuriin ajatuksiini paremmasta maailmasta, toimivat merkkinä unimaailmaan siirtymisestä. Tiedän että olen jälleen päivän lähempänä kastuvia housuja, mutta siitä huolimatta tuntuu hyvältä vaikka seuralaiseni hieman piikitellen mainitsee ettei ikä ja viisaus kulje käsi kädessä. Ei paskempi päivä, ja mikä parasta; ei paskemmassa seurassa.