”Kevät tulloo” seuraavassa kvartaalissa

30.3.2010  |  kategoria Blogi

Keäaikaan siirtyminen on jännä asia. Kyllähän sen kellon siirtää, mutta kun tuo lumentulo hieman hidastaa mielen siirtymistä fiilikseen ”kevät tulloo”. Tässä eräänä iltana n. klo 02.45 maistelin kevään ensimmäisiä parsoja perinteisesti hollandaisekastikkeen ja paistetun kuhan kera. Jostain kumman syystä tunnelma ei oikein tuntunut nousevan sellaisiin atmosfääreihin kuin yleensä tämä hetki on minut saanut. No eipä tuntunut auttavan vaikka hörppäilin melko mojovia kulauksia uusiseelantilaista ystävällistä viiniä.

Olisikohan tämä pienimuotoista syyllisyyttä, sosiaalista vastuuntuntoa, tässä sitä popsitaan ja hörpitään toiselta puolen maapalloa raahattuja herkkuja. Tottahan se on, nämä jutut hiilijalanjäljistä ja muista. Siinä selaillessani aikani apaattisena erästä talousalan julkaisua, eteeni sattui artikkeli mikä sai ajatukseni jotenkin laukkaamaan ja äkkipikaisen luonteeni, miten sen nyt sanoisi, leimahtamaan. Voi veljet miten hyvää tämä parsa ja hollandaise tosiaan on, kuhasta puhumattakaan, Oulujärvestä viime yönä pyydettyä. Näin se maailman globaalius esittäytyy ihanan hävyttömästi tuossa lautasella unohtamatta noiden pää alaspäin olevien ystävällistä viiniä.

Hymyilyttää, fiilis jotenkin kutittaa, maistuu maistuu, taitaa tulla se kevät sittenkin. Pieni humaltuminen kaikesta tästä, ja räntäsade tuntui jotenkin kuuluvan tähän hetkeen. Seurakaan ei ollut paskempaa, taas on takana hieno päivä, ja se että vanhenen, ei harmita.
Ai niin mitäkö se artikkeli koski ? No paljastan hieman, ”…viimeisin kvartaali näytti suunnan ja irtisanomisilta ei voida välttyä mutta tuotannon siirto edullisemman…”  ja lopuksi kyseinen herra kehui suomalaista tietotaitoa.

Aromista ja sähkömittarista…

23.3.2010  |  kategoria Aromista ja sähkömittarista..., Blogi

Näin on talvenpakkaset panneet miehet matalaksi ja suuret haaveet olympiaadin tuomasta mammonasta on taakse jäänyttä haihattelua niin kuin glutamaatin, tuon arominvahventajaksikin kutsutun soluttautujan yhteiselo keittiöissä ja ruokapöydissä.. Saapas nähdä miten äijän käy?

Tässä eräänä yönä keitellessä juureskeittoa ja maistellessa rypäleistä puristeltua nestettä mieleen hiipi vähän kuin salakavalasti ajatuksia, onko tässä mitään järkeä? Siis onko täällä kinoksessa pakko tarpoa ja antaa pakkasen mäiskiä päin naamaa, sähkömittari huutaa falsetissa, kouluihin suunnitellaan kasvisruokapäivää, viinikin oli jotenkin pliisu, kepulaisten puheenjohtajapeli, mitenköhän se Mikael nyt pärjää, Turussa voi romahtaa silta, Suomen uusi tulevaisuus strategia, ruokalistat pitäisi uusia, Mannerheim-elokuvan tulevaisuus, jalkapallomaajoukkueen-kyllä miestä voi huolet painaa!!!! Ai niin, pitää muistaa laittaa liemen joukkoon nuo helmikanan roippeet ja hipsutella joukkoon timjamia.

Kello näytti 02.15 ja höyryävä keitto lautasella, iltapäivällä leivottua leipää ja ystävällinen viini eikä seurakaan paskempaa ollut. Niin ne asiat muuttuu ja huolet strategioista, Mannerheim-elokuvasta, silloista, sähkömittareista.. Ne olivat muisto vain. Ja taakse jäi taas yksi hieno päivä.