Vulkaaninen pilvi ja lähiruokaa…

Tässä viime viikkojen aikana on täytynyt hieman ihmetellen katsella mitä kolmikanta ja luonto saa aikaan. Vulkaaninen purkaus tuolla uudenajan pankkimiesten luvatussa maassa, ja meillä kotimaassa vanha klassikko. Tuo maaotteluhenkinen klassikko, Eteläranta vastaan Hakaniemi, olikohan lopputulos sopupelinomainen 0-0? Lueskellessani tässä mennäpäivänä aamukahvin lomassa nimeltämainitsematonta pääkaupunkihenkisesti nimettyä uutisjulkaisua, oli lihanomainen tuote leivällä tukehduttaa viinurin luettuani erään uutisoinnin. Kyse oli eräästä afrikkalaisesta valtiosta, ja ongelmasta mitä lakot Euroopassa (viittaus klassikkoon…) ja vulkaanipurkaus aiheuttaa. Tuoreet kasvikset jäävät heille käsiin ja ainoa ratkaisu on syöttää ne eläimille, siis oletettavasti karjalle . No eipä siinä kuin laskiämpäri liikenteeseen ja lehmillä alkoi onnenpäivät, alkupalaksi hieman nuutunutta retikkaa……Joku minua tässä asiassa hämäsi ja aikani asiaa tutkiessani löysin syyn . Tämä kyseinen Afrikassa sijaitseva valtio,  joka tuottaa meille eurooppalaisille tuoreita kasviksia, upeita ruusuja ja mansikoita tammikuun pakkasille, kärsii pienen pienestä probleemasta. Tämän meille ihanuuksia tuottavan maan kansasta n. 60% kärsii kroonisesta nälänhädästä, eipä muuta kuin eläimille alkupalaa. Voihan vaniljakeksi sen päälle kuppi teetä sanon minä, mies joka rakastaa tuoreita kasviksia ja olenpa saanut lempinimen ”Ruusumies”  unohtamatta mansikoita ja samppanjaa, tällainen olen, hävettää. Kello on n.01.50. Nälkä, syyllisyydentuntu ja uusi ystävä Espanjasta odottaa ratkaisua. Poronkaretta tuosta naapurista, siis trendikkäästi sanottuna lähiruokaa, sieniä varastoista, perunaa Tyrnävältä ja ammattitaitoa Oulusta mikä on tehnyt tämän upean kastikkeen; taitaa olla ratkaisun avain. Tuo vulkaaninen pölypilvi mikä pysäytti globaalin liikkumisen viikoksi, antoi ajattelemisen aihetta näin lokaalia liikkumista ajatellen. Pienen esimerkin turvin tahdon havainnollistaa. Eräs tuttuni tuolta kaukaa pääkaupunkiseudulta oli tulossa vierailulle tänne raukoille rajoille, mutta kuinkas ollakkaan lennothan olivat stop . Matkantekoon liittyvää teknistä ratkaisua selvitellessä ystäväni tuli siihen tulokseen että Oulu on saavuttamattomissa, että silleen. Veliseni olen kuullut villin huhun ”Eräs oululainen pariskunta on ajanut autolla, siis henkilöautolla Oulusta Helsinkiin”. Kiskoilla liikkuvalla laitteellakin silloin tällöin liikkuu asioita paikasta toiseen, voi meitä, miten me selvitään. Poronkare ja uusi espanjalainen ystäväni, Utiel-Requenasta,  Bobal-rypäleestä vuonna 2005 syntynyt pehmeä tanniininen kyytipoika saa minut unohtamaan todellisen maailman ympärilläni. Omahyväisen nautinnon keskeltä kuulen seurani, joka ei muuten ole paskempaa, mumisevan jotain lihan kypsyydestä. Kello on jotain 03.37 ja pyyhkiessäni viiksiäni, mietin tarinoita Bobal-rypäleen terveysvaikutuksista, seuralaiseni muminaa, Madeleinen uutta sinkkutyttöyttä, uusia atomivoimaloita, tulevaa korvasieniaikaa, Oulun torialueen tulevaisuusvisioita sekä sitä olisiko minun pitänyt pestä uusi lakana ennen käyttöä. Vaikka takana on jälleen elämääni yksi lyhentävä päivä, se tuntuu jotenkin hyvältä ja ”luomulta”.

« Takaisin etusivulle