Raparperi ahdistaa syntymälaiskaa

Voi tätä kiirettä mikä syntymälaiskaa ahdistaa. Ensin oli nuo länsinaapuriprinsessan häät, sitten piti istuttaa kukat ja fiksata terassi. Seuraavaksi alkoi tulla korvasienet, raparperit, varhaisperunat, lämpimät ilmat, Vanhas Masan eroilmoitus niin ammatillisesti kuin muutenkin..  Tässä ohessa tuli nähtyä Oulun torin ”Ylpeänä Esittää” -elämää ja erotiikkaa, ja perään heti yleisön pyynnöstä sama uusiksi ja uusiksi ja….Tämä kuluva kesä on saanut minut hämmennyksen valtaan. Tämä kesä on saanut  minut myös hieman rienaamaan syyttömiä, ja nostamaan jalustalle ehkä niitä jotka eivät ansaitsisi moista kunniaa. Tämä lämmöntäyteinen riemuaika on saanut minut miettimään mikä meitä kuljettaa ja saa tekemään ihmetekoja ajattelematta muuta kuin oman tarpeen suuruutta. Tiedän tiedän tiedän ettette ymmärrä mitä ihmettä minä hörisen, ja ajattelette varmaankin niin kuin seuralaiseni joka asialliseen tyyliinsä lausahti ”blaa blaa  blaa taasko tätä pessimismiä , voisimmeko jo syödä jotain ja ajatella positiivisesti ?” no tästähän on hyvä jatkaa. Kello näyttää olevan 02.47 ja aamun kajastus parhaimmillaan. Kanttarellit kellistyvät pannulle ja joukkoon tahtoo liiittyä mietoaromista uutta sipulia varsineen ja uudet perunat laulavat houkutuslauluaan seireenien tavoin. Nyt on fiilis jotenkin sekava ja hieman hakusassa kuin kommenttini viinistä mitä olen maistellut huomattavasti suuremman määrän kuin”normaali tasting” vaatii. Karitsanfile, joka on lämmitellyt pöydällä jonkin aikaa, on tilanteessa joka vaatii kuumaa pintaa, suolaa ja pippuria. Näinhän tässä taas kävi, kello hipoo viittä ja mielen täyttää hyvänolon tunne ja mörököllistä  on kuoriutunut maailmaa rakastava optimisti. Ajatus tuntuu lähtevän pystysuoraan räjähdyksenomaiseen lentoon,  mutta keho vaatii vaaka-asennon. Seuralaiseni joka oli muutama hetki aiemmin hieman takakireä, on pehmentynyt ja jotenkin minusta tuntuu että ilmassa leijailee unihiekan ja lämmön aiheuttama pienimuotoinen väsymys. Vaikka suonenveto kiusaa jalkoja niin siitä huolimatta tuntuu että takana on jälleen yksi hieno päivä ja vanheneminen ei tunnu yhtään paskemmalta.

« Takaisin etusivulle