Possunlihaa, nahkapohjakenkiä ja parfyymintuoksua

4.8.2015

No niin, kello on taas vierähtänyt aamun puolelle ja yhdistetty lounas-päivällinen-illallinen -hetki siintelee ajatuksissa ja silmissä yhtä hehkuvana ja kutsuvana kuin tunnepitoinen tuokio noin 30 vuotta sitten tapahtuneessa rakastumiseksi kutsutussa mielentilassa. Siis tarkoitin tuolla hormoonisella latauksella varustetulla projektilla sitä hetkeä kun näin erään naishenkilön (nimi salattu vedoten hänen nykyiseen elämäntilanteeseensa) hymyilevän minulle aamutuimaan…

Näinhän siinä on tapana käydä, aika kultaa muistot ja nykyhetki on kuin kesä- vuonna 2015 . Ihanaa kypsää, espanjalaista punaisen värin omaavaa viiniä, ja seurana ihanaista suomalaista (tässä tapauksessa väri salattu vedoten kyseisen henkilön elämäntilanteeseen) kypsyvää naisseuraa, ja ajatus nauttia jotain paljon puhuttua, kehuttua, lähiruuan kruunuksi nostettua, ruokalehtien ja bloggarien ja kaikkien muiden asiantuntijoiden ja kameran omistavien trenditietoisten herkkua, sekä useiden arvostettujen keittiögurujen (henkilöllisyydet salattu heidän elämäntilanteeseensa vedoten) uudelleen luomaa uutta uljasta gastronomista inkarnaatiota. Seuralaiseni, joka välillä edustaa uutta uljasta itsenäistä naismallia ja toisinaan klassista ”Ameriikan kotirouva” -tyyppiä ,on tässä lähipäivinä antanut hienovaraisesti ymmärtää tälle kaljulle, pikkutakkeja ( kutsutaan myös nimellä blazer ) asusteena pitävälle ja nahkapohjakenkien suurelle rakastajalle, että on olemassa ruokaa / syötävää jonka työstämiseen ei tarvita haarukkaa ja veistä, ja että tyylikkäästi voi pukeutua myös ilman nappipaitaa. Näistä pienistä vinkeistä innostuneena ostin pikeepaidan (T-paita missä on kaulus !!! ), ja possun(sian)lihaa, vehnäsämpylöitä (valitettavasti ei luomusertifikaattia , mutta olivat kotimaisia ja lähileipomosta), ja mikä tärkeintä, mieleni oli valmis tähän koitokseen – haluaisin sanoa trendikkäästi ”battleen” mutta en omista suoralippaista lakkia ja pidän hyvin istuvista housuista.

Siispä, kello näyttää 03.36 ja estradi on minun; kannan ylpeästi tekemiseni tulokset pöydän ääreen missä seuralaiseni siemailee tammessa kypsynyttä chardonnay- rypäleestä tehtyä valkoviiniä, ja mukavasti ehkä humaltuneena (humalatilan aste salattu tilanteen vakavuuteen vedoten ) minun uudesta trendikkäästä vivahteestani (uusi pikeepaita, IPA- olutta, vehnäinen sämpylä, pitkään haudutettua sianlihaa; äitini kutsui nuoruudessani tuotetta nimellä karjalanpaisti – tuote mitä nyt tarjosin oli riivitty.. nykyisin käytetään nimitystä nyhtö), ja tähän lisäksi kaikkea muuta mitä minä nuoruudessani kutsuin yön pikkutunneilla määritelmällä ”kaikki mausteet”. Aika kulkee ja maailma muuttuu ja niin myös minunkin tapauksessani, tätä ei ole tarjolla munalla, ja seuralaiseni ei nauttisi maitoa edes rahalla. Vahatut viikseni, tyylipuhdas David Bowie muistikuva ja innostunut ”Tää on kuin Nyy jorkissa -fiilis” ei ole uskottava yhdistelmä kuvaamaan minua ja uutta pikeepaitaani seuraavana aamuna. Kiitos seuralaiselleni ymmärtämisestä ja diplomaattisesta suhtautumisesta asiaan, joka ei todennäköisesti löydy seuraavasta agendastani – kaipaan teitä rouva Haarukka ja herra Veitsi , ja kaapistani löytyy edelleenkin suoralla nappirivistöllä varustettu kauluspaita.

Niinhän se vain on että kesä, satoi tai paistoi, antaa meille kaikille siivet. Toiset lentää uljaasti kuin kotka ja toiset räpyttelevät ja yrittävät koko kesän ajan päästä lentoon, mutta löytyyhän niitä ns. kauppatorin lokkeja – rääkyviä, sinne tänne hyökkäileviä, äänekkäästi itsensä esiin tuovia pikku pirulaisia joita siimoilla ja millä lie ansoilla koetetaan rauhoittaa. Näin se kesä tulee ja menee ja täytyy tässä lopuksi kiittää niitä jotka ovat kuin parfymöörin tavoin jättäneet taas tulevaksi vuodeksi oman jäljittelemättömän ja kuitenkin niin suositun tuoksutervehdyksen tänne rannan makasiinien hirsiseinille. On mukava jatkaa syksystä talveen, kun tietää että tulevissa hetkissä on vanhan mainoslauseen mukaisesti ” Fleur de Holland – tuoksu tulvillaan kesää”. Kello näyttää 04.53 ja seuralaiseni on tyylikkäästi poistunut –hyvää yötä ja huomenta.