Piknikkiä, loppusijoitusongelma ja loistavaa fileetä…

31.7.2012

Siihen naapuriin se taas tuo tulevien, menetettyjen, melkein ja muuten vaan miesten ja naisten kaksi-kolme kuukautta kestävä laituripiknik teki tuloaan. Paljon viisaita sanoja sekä kaikki panimoteollisuuden loppusijoitusongelmat kuin Olkiluodossa konsanaan, ja kaupan päälle tositeeveetä seuraavasti;

Part 1: ” Olen mies ja vuosia lähemmäs viiskyt ja tunnen olevani virtaa lähettävä generaattori!”,

Part 2: ” Hyvän ystäväni 20 vee oleva tytär esittelee minulle upeaa luonnon luomaa nuorta vartta.”

Part 3: ” Mä rakastan sua!” -totesi kukkalaatikkoa kaatava, rakkausrituaaliin paneutunut, maailmanmenosta vain hitusen ymmärtävä kesäfilosofi taustamusiikkina Elton John -inkarnaatio jonkun paikallisen suuruuden muodossa.

On taas tullut nähtyä ja kuultua kaikenmoista halusipa tai ei, sitä se lämpö ja lasinen laulukirja liiallisina lukuhetkinä teettää.. Tässä samalla poronfileetä paistellessa, ajatus seikkailee menneessä kesässä ja tuoreissa makeissa kasviksissa, ja olo on kuin ennen sitä aperitan makuista suudelmaa noin kolmekymmentä vuotta sitten. Siis nyt on kyse jännittävistä hetkistä, maut ovat vain hieman muuttuneet.. Se jännitys, sitä tunnetta en haluaisi menettää kuten en myöskään sitä upeaa auringossa säihkyvää leijonanharjaa..; okei, mikä ihmeen leijonanharja, te kysytte…mutta tiedän että eräs aperitaan viehtynyt neito tietää mistä on kyse. Kesän uudet perunat, sipulia, muutama ulkomaankauppaa tukeva kapris, kirkastettua voita, tilkka kermaa ja parmesanjuustoa – nyt on poronfileellä alkava matka viimeinen. Kello on noin 03.21 ja ihana seuralaiseni on kerrannut taustamusiikin omaisesti päivän tapahtumia ja minä mister day dreamer olen hänen tietämättään elänyt elämääni kuin Jake nyman onnenpäivissään. Tuo ihana käsi kaataa lasiini kymmenen yksinäistä vuotta varastossa uinunutta, Chilessä kasvanutta Burgundin pakolaista ja herätys tähän päivään on yllättävän miellyttävä. Siinä pohjoisen valoisassa yössä sanattomina, makujen ympäröiminä, me olemme kuin uutisten ankkuripari; en tarkoita sitä uskottavuutta, sujuvaa sanailua ja suurta yleisöä. Ehkä me olemme enemmänkin kuin se uutisten loppupuolen uutiskevennys.Kiitos tästä hienosta päivästä, kello on 04.43. Citius, altius, fortius. Oulussa niinkuin Lontoossakin.