Herra Rajala..muistattehan nenäliinan!

”Hei! Sä olet nyt vain tässä  ja on vain tämä hetki…olen vain sitä mitä haluan olla, ja ai niin, tosiaankin, minä käytän vain pien sitä ja orgaanisesti tehtyä tätä”…viisaalta kuulostavaa jargonia tuntuu suoltavan paikallisuutisista maailman navan rakentavat viisailijat samoin kuin valtakunnan mielipiteitä ohjaavat niinsanotut keltaista ja muuta väriä tunnustavat julkaisut, apunaan nuo kaikkien alojen asiantuntijat joita ilman tv-tarjontaamme riittäisi tuottamaan kaksi kanavaa ja nekin osapäiväisesti. Tietenkin minä niin ammattinikin kuin makuaistinikin puolesta olen kiinnostunut seuraamaan, ja kateellisena katselen vierestä kun nuo multilahjakkaat realityajan moniottelijat pistelevät homman kuosiin tuossa samalla kun miettivät uusia silmälasinkehyksiä, ja pohtivat makumaailman tuottamia upeita, lähes orgastisia kokemuksia samalla kun signeeraavat keittokirjojaan ja elämäntaito-oppaitaan. Olen kalju ja kateellinen, se on totuus ilman mitään sen kummempia opastajia ja elämäntien näyttäjiä, mutta kuitenkin tuntuu kuin eräs herra Rajala, joka nautti naispuolisen suomalaisen iskelmätähden seurasta hetken, olisi ollut tietyn keittiökemian ja elämänhallinnan vuosikurssin pomo ja koulutuspäällikkö. Pistelen lautaselle purjosipulia, joka on kaikkien läsnäolijoiden todistaessa naitettu yhteen kerman ja kapristen kanssa, ja kuhakala on uinut Oulujärveltä paistinpannulle ihailemaan tätä keväistä onnen suurta juhlaa. Vihreät ja valkoiset parsat kerjäävät huomiota , ja vaivattomasti tavoitteensa saavuttaen, esiintyvät alkuun nautittavassa salaatissa, ja iloiten avaan kevyesti tammikylvyssä kypsyneen aussichardonnayn, hörpäten hieman reilumman huikan ennen kuin seuralaiseni toteaa savolaisen syvällisesti ” nyt syyvvään!”  Näin nautinnollisesti siis ihan arki-iltana, siis-yönä, näin normaaleista normeista poiketen, aivan kuten kauniit punaiset huulet, ja vielä ihan hymyilevinä!, ehkäpä jopa hieman flirttiä sisältäen, einestuotteita laajemmin ajateltuna, fiiliksellä valmistettu illallinen tai vaikkapa karaokelaulantaa ihan ex tempore kuohuvaisen viinin tuella. Mutta siis todellakin, ajatelkaa, kaikki tuo ihan arkipäivänä/-iltana/-yönä…haiskahtaa synnilliseltä.Kello näyttää 03.44 ja kalju mies on väsynyt, mieleltään rietas ja onnellinen, mitä lie huomenna.

« Takaisin etusivulle