Elämän ravinto(l)a

Voi tätä kiirettä mikä syntymälaiskaa ahdistaa. Ensin oli nuo länsinaapuriprinsessan häät, sitten piti istuttaa kukat ja fiksata terassi. Seuraavaksi alkoi tulla korvasienet, raparperit, varhaisperunat, lämpimät ilmat, Vanhas Masan eroilmoitus niin ammatillisesti kuin muutenkin..  Tässä ohessa tuli nähtyä Oulun torin “Ylpeänä Esittää” -elämää ja erotiikkaa, ja perään heti yleisön pyynnöstä sama uusiksi ja uusiksi ja….Tämä kuluva kesä on saanut minut hämmennyksen valtaan. Tämä kesä on saanut  minut myös hieman rienaamaan syyttömiä, ja nostamaan jalustalle ehkä niitä jotka eivät ansaitsisi moista kunniaa. Tämä lämmöntäyteinen riemuaika on saanut minut miettimään mikä meitä kuljettaa ja saa tekemään ihmetekoja ajattelematta muuta kuin oman tarpeen suuruutta. Tiedän tiedän tiedän ettette ymmärrä mitä ihmettä minä hörisen, ja ajattelette varmaankin niin kuin seuralaiseni joka asialliseen tyyliinsä lausahti “blaa blaa  blaa taasko tätä pessimismiä , voisimmeko jo syödä jotain ja ajatella positiivisesti ?” no tästähän on hyvä jatkaa. Kello näyttää olevan 02.47 ja aamun kajastus parhaimmillaan. Kanttarellit kellistyvät pannulle ja joukkoon tahtoo liiittyä mietoaromista uutta sipulia varsineen ja uudet perunat laulavat houkutuslauluaan seireenien tavoin. Nyt on fiilis jotenkin sekava ja hieman hakusassa kuin kommenttini viinistä mitä olen maistellut huomattavasti suuremman määrän kuin”normaali tasting” vaatii. Karitsanfile, joka on lämmitellyt pöydällä jonkin aikaa, on tilanteessa joka vaatii kuumaa pintaa, suolaa ja pippuria. Näinhän tässä taas kävi, kello hipoo viittä ja mielen täyttää hyvänolon tunne ja mörököllistä  on kuoriutunut maailmaa rakastava optimisti. Ajatus tuntuu lähtevän pystysuoraan räjähdyksenomaiseen lentoon,  mutta keho vaatii vaaka-asennon. Seuralaiseni joka oli muutama hetki aiemmin hieman takakireä, on pehmentynyt ja jotenkin minusta tuntuu että ilmassa leijailee unihiekan ja lämmön aiheuttama pienimuotoinen väsymys. Vaikka suonenveto kiusaa jalkoja niin siitä huolimatta tuntuu että takana on jälleen yksi hieno päivä ja vanheneminen ei tunnu yhtään paskemmalta.

Vappu antoi ihmisen lapselle ja hieman vanhemmallekin vapauden ,  siis sisäinen lukko avautui ja “elämä on ihanaa”. Seuraavaksi äidit olivat ansainneet hemmottelua , ” Kiitoksia nähdään ensi vuonna” . No niinpä tuli hoidettua koko vuoden saldo ja eipä muuta kuin odotellaan loman alkua . Tässä Oulun paraati paikalla seuratessa vuodenaikojen vaihtumista , ja ihmetellessä mistä nuo kaikki muuttolinnut suojasään koittaessa ilmestyy – heräilee mieleen muutamia kysymyksiä . Mikä on viisauden ja hulluuden ero , mikä on hetken ja jatkuvuuden ero , mikä on kopinan ja suhinan ero,  mikä on miehen ja naisen ero , mikä on avioero , mikä on Oulun kaupungin perustamisvuosi , mikä on kaupungin ja maaseudun ero , mikä on ero sillä pesenkö käteni vai olenko sujuvasti veemäinen valittaja . Tämä kaikki tuntuu jotenkin turhalta kun näin kaikille hyödyksi tuodun WC kopin kaadettuna , ja ajatus “kaupunki on kaikkien yhteinen olohuone”  joutui koetukselle katsellessa Helatorstaista alkaneen helleviikon tapahtumia . Klo on n.01.26 ja puntaroin käsissäni porkkana vai…Klo.01.28 punainen vai valkoinen….n. klo.02.56 olen hieman nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta , ja taidan ottaa espresson . Olen syönyt tämän kevään ensimmäiset uudet perunat , maistanut upeaa viiniä , ja haaveillut…. Seuralaiseni joka on hieman ollut kireä , alkaa lämmetä ja ymmärtämään viisautta joka minun välitykselläni pelastaa maailmaa . Minä kuvittelin että ajatukseni on suurenmoisia , minä kuvittelin että minä en aiheuta häiriöitä naapureille , minä kuvittelin että “peace , love and understanding riittää”. Aivan turhaa kuvittelua tämä kaikki , vapusta alkaa vapaus. Vaikka vapauteni on jälleen lyhentynyt huomattavasti , niin takana on kuitenkin hieno päivä . PS. Vaikka seuralaiseni oli hieman kireä , niin kuitenkaan ei paskempi……..

Tässä viime viikkojen aikana on täytynyt hieman ihmetellen katsella mitä kolmikanta ja luonto saa aikaan. Vulkaaninen purkaus tuolla uudenajan pankkimiesten luvatussa maassa, ja meillä kotimaassa vanha klassikko. Tuo maaotteluhenkinen klassikko, Eteläranta vastaan Hakaniemi, olikohan lopputulos sopupelinomainen 0-0? Lueskellessani tässä mennäpäivänä aamukahvin lomassa nimeltämainitsematonta pääkaupunkihenkisesti nimettyä uutisjulkaisua, oli lihanomainen tuote leivällä tukehduttaa viinurin luettuani erään uutisoinnin. Kyse oli eräästä afrikkalaisesta valtiosta, ja ongelmasta mitä lakot Euroopassa (viittaus klassikkoon…) ja vulkaanipurkaus aiheuttaa. Tuoreet kasvikset jäävät heille käsiin ja ainoa ratkaisu on syöttää ne eläimille, siis oletettavasti karjalle . No eipä siinä kuin laskiämpäri liikenteeseen ja lehmillä alkoi onnenpäivät, alkupalaksi hieman nuutunutta retikkaa……Joku minua tässä asiassa hämäsi ja aikani asiaa tutkiessani löysin syyn . Tämä kyseinen Afrikassa sijaitseva valtio,  joka tuottaa meille eurooppalaisille tuoreita kasviksia, upeita ruusuja ja mansikoita tammikuun pakkasille, kärsii pienen pienestä probleemasta. Tämän meille ihanuuksia tuottavan maan kansasta n. 60% kärsii kroonisesta nälänhädästä, eipä muuta kuin eläimille alkupalaa. Voihan vaniljakeksi sen päälle kuppi teetä sanon minä, mies joka rakastaa tuoreita kasviksia ja olenpa saanut lempinimen “Ruusumies”  unohtamatta mansikoita ja samppanjaa, tällainen olen, hävettää. Kello on n.01.50. Nälkä, syyllisyydentuntu ja uusi ystävä Espanjasta odottaa ratkaisua. Poronkaretta tuosta naapurista, siis trendikkäästi sanottuna lähiruokaa, sieniä varastoista, perunaa Tyrnävältä ja ammattitaitoa Oulusta mikä on tehnyt tämän upean kastikkeen; taitaa olla ratkaisun avain. Tuo vulkaaninen pölypilvi mikä pysäytti globaalin liikkumisen viikoksi, antoi ajattelemisen aihetta näin lokaalia liikkumista ajatellen. Pienen esimerkin turvin tahdon havainnollistaa. Eräs tuttuni tuolta kaukaa pääkaupunkiseudulta oli tulossa vierailulle tänne raukoille rajoille, mutta kuinkas ollakkaan lennothan olivat stop . Matkantekoon liittyvää teknistä ratkaisua selvitellessä ystäväni tuli siihen tulokseen että Oulu on saavuttamattomissa, että silleen. Veliseni olen kuullut villin huhun “Eräs oululainen pariskunta on ajanut autolla, siis henkilöautolla Oulusta Helsinkiin”. Kiskoilla liikkuvalla laitteellakin silloin tällöin liikkuu asioita paikasta toiseen, voi meitä, miten me selvitään. Poronkare ja uusi espanjalainen ystäväni, Utiel-Requenasta,  Bobal-rypäleestä vuonna 2005 syntynyt pehmeä tanniininen kyytipoika saa minut unohtamaan todellisen maailman ympärilläni. Omahyväisen nautinnon keskeltä kuulen seurani, joka ei muuten ole paskempaa, mumisevan jotain lihan kypsyydestä. Kello on jotain 03.37 ja pyyhkiessäni viiksiäni, mietin tarinoita Bobal-rypäleen terveysvaikutuksista, seuralaiseni muminaa, Madeleinen uutta sinkkutyttöyttä, uusia atomivoimaloita, tulevaa korvasieniaikaa, Oulun torialueen tulevaisuusvisioita sekä sitä olisiko minun pitänyt pestä uusi lakana ennen käyttöä. Vaikka takana on jälleen elämääni yksi lyhentävä päivä, se tuntuu jotenkin hyvältä ja “luomulta”.

Pääsiäistä odotettiin , pääsiäinen nähtiin , pääsiäisestä muistona krapula…toisilla se perinteinen , toisilla henkinen , toisilla hengellinen . Mikä on tämän ihmeellisen ajan alkuperä , miksi muna on kuin eräille mustakivi , miksi toiset paastoaa ensin ja sitten syödään kuin viimeistä päivää . Olen kuullut että tuolla jossain missä “Muhoksen mimmi kuherteli Hilarioksen kainalossa” tyypit naulaavat itsensä ristiin , ruoskintaa raippaa ja rakkautta ja kaiken hyvän päälle ihan koti-ikkunalla yritetään saada maataloustukia…….voihan valkoselkätikka sanon minä .Tätä kevään (Siis täällä meillä pohjolassa on kevät !!!! ) alkamisen ensijuhlaa olen ihmetellyt kun naapuriin on kannettu lampaanruhoa ja tuolla samalla naapurinrouvalla on mukanaan jotain mustaa “kultaa”. Ruoka , tuo kaikkialla tärkeä asia tuntuu yhdistävän tätä juhlaa niin uskonnollista kuin uskonnotontakin , toiset lopettaa , toiset aloittaa ja jotkut haaveilevat paremmasta . Ai niin , siis ateriasta .  Täytyy lisätä hieman valkoviiniä voin joukoon koska porkkanat sokeri ja timjami vaativat hieman pikahaudutusta . Kello on 02.12 ja Oulun kevään ensi merkit ovat ilmestyneet meille , syömme kasvishässäkkää , hörppäämme ihanasti lähestyvää valkoviiniä ja kuulemme jostain taustalta ensimmäisen “tulevan pääministerin” veden laskun talven jälkeen . Kello on 03.36 ja ilta lopuillaan . Ajatukseni on jo harhailemassa huomisessa mutta pääsiäisen todellinen arvoitus on yhtä kaukana kuin se miksi tein tänään kasvisruokaa .”Tämähän on hyvää “……..”No eipä seurakaan ole paskempaa ” vastasin . Yksi päivä elämästä , yksi lisää vanhenemista , ei hullumpaa………..

Keäaikaan siirtyminen on jännä asia. Kyllähän sen kellon siirtää, mutta kun tuo lumentulo hieman hidastaa mielen siirtymistä fiilikseen “kevät tulloo”. Tässä eräänä iltana n. klo 02.45 maistelin kevään ensimmäisiä parsoja perinteisesti hollandaisekastikkeen ja paistetun kuhan kera. Jostain kumman syystä tunnelma ei oikein tuntunut nousevan sellaisiin atmosfääreihin kuin yleensä tämä hetki on minut saanut. No eipä tuntunut auttavan vaikka hörppäilin melko mojovia kulauksia uusiseelantilaista ystävällistä viiniä.

Olisikohan tämä pienimuotoista syyllisyyttä, sosiaalista vastuuntuntoa, tässä sitä popsitaan ja hörpitään toiselta puolen maapalloa raahattuja herkkuja. Tottahan se on, nämä jutut hiilijalanjäljistä ja muista. Siinä selaillessani aikani apaattisena erästä talousalan julkaisua, eteeni sattui artikkeli mikä sai ajatukseni jotenkin laukkaamaan ja äkkipikaisen luonteeni, miten sen nyt sanoisi, leimahtamaan. Voi veljet miten hyvää tämä parsa ja hollandaise tosiaan on, kuhasta puhumattakaan, Oulujärvestä viime yönä pyydettyä. Näin se maailman globaalius esittäytyy ihanan hävyttömästi tuossa lautasella unohtamatta noiden pää alaspäin olevien ystävällistä viiniä.

Hymyilyttää, fiilis jotenkin kutittaa, maistuu maistuu, taitaa tulla se kevät sittenkin. Pieni humaltuminen kaikesta tästä, ja räntäsade tuntui jotenkin kuuluvan tähän hetkeen. Seurakaan ei ollut paskempaa, taas on takana hieno päivä, ja se että vanhenen, ei harmita.
Ai niin mitäkö se artikkeli koski ? No paljastan hieman, “…viimeisin kvartaali näytti suunnan ja irtisanomisilta ei voida välttyä mutta tuotannon siirto edullisemman…”  ja lopuksi kyseinen herra kehui suomalaista tietotaitoa.

Näin on talvenpakkaset panneet miehet matalaksi ja suuret haaveet olympiaadin tuomasta mammonasta on taakse jäänyttä haihattelua niin kuin glutamaatin, tuon arominvahventajaksikin kutsutun soluttautujan yhteiselo keittiöissä ja ruokapöydissä.. Saapas nähdä miten äijän käy?

Tässä eräänä yönä keitellessä juureskeittoa ja maistellessa rypäleistä puristeltua nestettä mieleen hiipi vähän kuin salakavalasti ajatuksia, onko tässä mitään järkeä? Siis onko täällä kinoksessa pakko tarpoa ja antaa pakkasen mäiskiä päin naamaa, sähkömittari huutaa falsetissa, kouluihin suunnitellaan kasvisruokapäivää, viinikin oli jotenkin pliisu, kepulaisten puheenjohtajapeli, mitenköhän se Mikael nyt pärjää, Turussa voi romahtaa silta, Suomen uusi tulevaisuus strategia, ruokalistat pitäisi uusia, Mannerheim-elokuvan tulevaisuus, jalkapallomaajoukkueen-kyllä miestä voi huolet painaa!!!! Ai niin, pitää muistaa laittaa liemen joukkoon nuo helmikanan roippeet ja hipsutella joukkoon timjamia.

Kello näytti 02.15 ja höyryävä keitto lautasella, iltapäivällä leivottua leipää ja ystävällinen viini eikä seurakaan paskempaa ollut. Niin ne asiat muuttuu ja huolet strategioista, Mannerheim-elokuvasta, silloista, sähkömittareista.. Ne olivat muisto vain. Ja taakse jäi taas yksi hieno päivä.